BLogi ei ole blogi ellei sen ensimmäinen luku olisi itseään esittelevä luku. Yleensä siinä kerrotaan kirjoittajan luonteesta ja mitkä ovat hänen kiinnostuksensa ja harrastuksensa. Itse oma BLogin kirjoitus on lähinnä terapeuttista touhua, olen aina nauttinut kirjoittamisesta, esimerkiksi koulun aineet olivat aina 9 tai 10 luokkaa, harmillista kyllä olen huono kirjoittamaan käsketyistä asioista. Mielikuvitukseni on hyvin omalaatuinen. Luonteeni muutenkin on hyvin omaperäistä, minulla on hyvin lyhyt pinna joka kuitenkin palautuu hyvin nopeasti, ja koska olen vielä pahimmasta angsti-teini-iässä, tulee usein sanottua tai tehtyä asioita joita katuu myöhemmin. Toinen huomattava luonteenpiirteeni on huumorintajuni, kätken surun ja muut murheet huumorin taakse, vitsiä lentää kokoajan, siitä on tullut ikäänkuin vaisto joka seuraa minua, välillä se on tuottanut vaikeuksia esim. koulussa jossa tulee heitettyä jotain joka ei välttämättä miellytä opettajia, kanssaoppilaita juttuni ovat aina naurattaneet ja viihdyttäneet. Tulen erittäin hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja nautin kun saan olla ihmisten keskellä, mutta kuitenkin rajoissa, jos joudun jonnekkin suuren väenpaljouden keskelle alkaa ahdistamaan.

Elämässäni on pari sellaista asiaa josta olen aina ja tulen varmasti aina haaveilemaan. Toinen on kirjoutus, jota kuitenkin olen toteuttanut mm. kirjoittamalla pieniä novelleja joista mistään ei ole koskaan tullut 100% valmista. Toinen taasen on näytteleminen, kuten sanoin, olen vähän sellainen esittäjä kokoajan, aina on pieni show päällä, se on ollut minulla niin kauan kun jaksan muistaa, ihan pienenä lapsena olin jokaisessa näytelmässä ja esityksessä mukana. Minusta on erittäin mukavaa kun ihmiset nauttivat ja nauravat jutuilleni, olen kai vähän sellainen että saan itse siitä mielihyvää kun muut ovat iloisia ympärilläni, en varmasti koskaan tulisi toimeen kenenkään hautajaisissa, jossa joutuu olemaan....kyllä te tiedätte.

Vaikka pidän kirjoituksesta en itse oli kummoinen lukija, olen lukenut muutamia harvoja kirjoja, englanninkielisiä lähinnä, vast ikään olen lukenut Da Vinci Code ja samaan sarjaan kuuluvan Angels & Demons, kolmas saman kirjailijan kirja on Deception Point. Jokainen näistä on vähän sellaista ovelaa kirjallisuutta, jos olette pelannut vanhojha seikkailupelejä kuten Broken Sword tai muita vastaavia ja jos vielä piditte niistä, niin tälläiset kirjat ovat teidän valintojanne.

Jos vielä kerron muutamia asioita itsestäni ennekuin vaivun horrokseen television eteen. TV-sarjat ovat lähellä sydäntä, läheisimmät ovat Stargate, Farscape, The Pretender ja CSI:t, myös kaikkien nuorien vakiot kuten Simpsons ja South Park menevät aina joskus. Harrastan vähän en mitään, en ole kovinkaan urheilullinen, mutta kesällä pelaan usein koripalloa ja ajelen pyörällä ystävieni kanssa. Olen ollut usein alkoholin kanssa tekemisissä mutta se ei koskaan ole minua innostanut, se on mukavaa että kavereiden kanssa ottaa, mutta jälkiviisaus iskee vasta seuraavana päivänä, yleensä lompakko kevyempänä haikeasti ajattelen että mitä tuli taas tehtyä. Nyt olen innostunut hyvin paljon nettiroolipelistä World Of Warcraft, tämä piti minut monet yöt valveilla mutta nyt olen pitäny muutamien päivien tauon ja irtautunut siitä ettei tule liian addiktoitunutta. Vaikka en tahdo olla peliaddikti voin sen tunnustaa että elokuviin olen addiktoitunut ja pahasti, olen nähnyt niin monta elokuvaa että niiden laskemiseen tarvitaan useammat sormet kuin ne joilla naputtelen tätä. Makuni elokuvien suhteen on hyvin laaja ja mielialasta riippuen katson melkein mitä vaan. Seikkailuelokuvat, toiminta, komedia ja trillerit, lähes kaikki elokuvatyypit jota keksitte varmasti menee.

Musiikin puoleen olen kanssa hyvin joustava, kuuntelen _melkein_ kaikkea, maailmassa on niin paljon hyvää musiikkia ettei sitä joskus edes keksi mitä kuuntelisi, vaihtoehtoja on monia. Jos minua suorasti vituttaa yritän kuunnella mahdollisimman rauhoittavaa musiikkia kuten Louis Armstrongia ja muita vanhoja lajeja. Jos taas olen hyvin iloisella päällä kuuntelen vanhaa rockia mm. AC/DC ja Mötley Crüe ovat varmoja valintoja.

Tässä olin minä pähkinänkuoressa. Toivottavasti jaksan jatkaa tätä ja jos joskus teksti on rankempaa ja "avautuvampaa", silloin olen vain huonolla päällä. Hyvää pääsiäistä.

/John Doe