BLogi ei ole blogi ellei sen ensimmäinen luku olisi itseään esittelevä
luku. Yleensä siinä kerrotaan kirjoittajan luonteesta ja mitkä ovat
hänen kiinnostuksensa ja harrastuksensa. Itse oma BLogin kirjoitus on
lähinnä terapeuttista touhua, olen aina nauttinut kirjoittamisesta,
esimerkiksi koulun aineet olivat aina 9 tai 10 luokkaa, harmillista
kyllä olen huono kirjoittamaan käsketyistä asioista. Mielikuvitukseni
on hyvin omalaatuinen. Luonteeni muutenkin on hyvin omaperäistä,
minulla on hyvin lyhyt pinna joka kuitenkin palautuu hyvin nopeasti, ja
koska olen vielä pahimmasta angsti-teini-iässä, tulee usein sanottua
tai tehtyä asioita joita katuu myöhemmin. Toinen huomattava
luonteenpiirteeni on huumorintajuni, kätken surun ja muut murheet
huumorin taakse, vitsiä lentää kokoajan, siitä on tullut ikäänkuin
vaisto joka seuraa minua, välillä se on tuottanut vaikeuksia esim.
koulussa jossa tulee heitettyä jotain joka ei välttämättä miellytä
opettajia, kanssaoppilaita juttuni ovat aina naurattaneet ja
viihdyttäneet. Tulen erittäin hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa
ja nautin kun saan olla ihmisten keskellä, mutta kuitenkin rajoissa,
jos joudun jonnekkin suuren väenpaljouden keskelle alkaa ahdistamaan.
Elämässäni on pari sellaista asiaa josta olen aina ja tulen varmasti
aina haaveilemaan. Toinen on kirjoutus, jota kuitenkin olen toteuttanut
mm. kirjoittamalla pieniä novelleja joista mistään ei ole koskaan
tullut 100% valmista. Toinen taasen on näytteleminen, kuten sanoin,
olen vähän sellainen esittäjä kokoajan, aina on pieni show päällä, se
on ollut minulla niin kauan kun jaksan muistaa, ihan pienenä lapsena
olin jokaisessa näytelmässä ja esityksessä mukana. Minusta on erittäin
mukavaa kun ihmiset nauttivat ja nauravat jutuilleni, olen kai vähän
sellainen että saan itse siitä mielihyvää kun muut ovat iloisia
ympärilläni, en varmasti koskaan tulisi toimeen kenenkään
hautajaisissa, jossa joutuu olemaan....kyllä te tiedätte.
Vaikka pidän kirjoituksesta en itse oli kummoinen lukija, olen lukenut
muutamia harvoja kirjoja, englanninkielisiä lähinnä, vast ikään olen
lukenut Da Vinci Code ja samaan sarjaan kuuluvan Angels & Demons,
kolmas saman kirjailijan kirja on Deception Point. Jokainen näistä on
vähän sellaista ovelaa kirjallisuutta, jos olette pelannut vanhojha
seikkailupelejä kuten Broken Sword tai muita vastaavia ja jos vielä
piditte niistä, niin tälläiset kirjat ovat teidän valintojanne.
Jos vielä kerron muutamia asioita itsestäni ennekuin vaivun horrokseen
television eteen. TV-sarjat ovat lähellä sydäntä, läheisimmät ovat
Stargate, Farscape, The Pretender ja CSI:t, myös kaikkien nuorien
vakiot kuten Simpsons ja South Park menevät aina joskus. Harrastan
vähän en mitään, en ole kovinkaan urheilullinen, mutta kesällä pelaan
usein koripalloa ja ajelen pyörällä ystävieni kanssa. Olen ollut usein
alkoholin kanssa tekemisissä mutta se ei koskaan ole minua innostanut,
se on mukavaa että kavereiden kanssa ottaa, mutta jälkiviisaus iskee
vasta seuraavana päivänä, yleensä lompakko kevyempänä haikeasti
ajattelen että mitä tuli taas tehtyä. Nyt olen innostunut hyvin paljon
nettiroolipelistä World Of Warcraft, tämä piti minut monet yöt
valveilla mutta nyt olen pitäny muutamien päivien tauon ja irtautunut
siitä ettei tule liian addiktoitunutta. Vaikka en tahdo olla
peliaddikti voin sen tunnustaa että elokuviin olen addiktoitunut ja
pahasti, olen nähnyt niin monta elokuvaa että niiden laskemiseen
tarvitaan useammat sormet kuin ne joilla naputtelen tätä. Makuni
elokuvien suhteen on hyvin laaja ja mielialasta riippuen katson melkein
mitä vaan. Seikkailuelokuvat, toiminta, komedia ja trillerit, lähes
kaikki elokuvatyypit jota keksitte varmasti menee.
Musiikin
puoleen olen kanssa hyvin joustava, kuuntelen _melkein_ kaikkea,
maailmassa on niin paljon hyvää musiikkia ettei sitä joskus edes keksi
mitä kuuntelisi, vaihtoehtoja on monia. Jos minua suorasti vituttaa
yritän kuunnella mahdollisimman rauhoittavaa musiikkia kuten Louis
Armstrongia ja muita vanhoja lajeja. Jos taas olen hyvin iloisella
päällä kuuntelen vanhaa rockia mm. AC/DC ja Mötley Crüe ovat varmoja
valintoja.
Tässä olin minä pähkinänkuoressa. Toivottavasti
jaksan jatkaa tätä ja jos joskus teksti on rankempaa ja "avautuvampaa",
silloin olen vain huonolla päällä. Hyvää pääsiäistä.
/John Doe
torstai, 24. maaliskuu 2005
Kommentit